Hallituksen reformi sisältääkin 60 miljoonan leikkaukset vammaisten ja vanhusten palveluihin
14.3.2016 klo 16:33
Politiikka
Samuli Rissanen

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pettyi hallituksen tapaan purkaa normeja. Reformit paljastuivatkin säästötalkoiksi, joissa kaikkein heikoimmilta viedään. Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista, Essayah kysyy.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah arvioi blogikirjoituksessaan, että hallituksen normien purkutalkoot ja reformit ovatkin peitenimiä leikkauksille. Esimerkiksi valtiovarainministeriön norminpurku tarkoittaakin vammaisille ja vanhuksille kylmää kyytiä.
– Säästöjä tarvitaan, mutta ne on haettava keinoilla, jotka eivät kosketa ihmisarvoisen elämän turvaavia vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua tai asumisen palvelua. Myös yli 75-vuotiailla vaikeavammaisilla tulee olla oikeus ikääntyä arvokkaasti, Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah kirjoittaa tämänpäiväisessä blogissaan.
Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista, Essayah kysyy.
Hallitus aikoo karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita muun muassa byrokratiaa keventämällä ja hallintoa joustavoittamalla.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää tavoitteita itsessään kannatettavia.
Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun valtiovarainministeriön reformipaperi kuntien kustannusten karsimiseksi sisälsikin 60 miljoonan euron leikkaukset vammaisten ja vanhusten palveluihin.
Leikkurin alle ovat joutumassa vammaisten liikkumista tukevat palvelut, henkilökohtainen apu sekä asumista tukevat palvelut. Säästöt on tarkoitus toteuttaa muun muassa asettamalla vammaisten tarvitsemille palveluille 75 vuoden yläikäraja.
– Ei–kukaan ei uskottele, että 75 vuoden iässä vamma häviäisi–mutta rajaamisella erityispalveluista kunnat noudattaisivat ikäpyykin jälkeen vain sosiaalihuollon yleisiä velvoitteita. Ikävä kyllä vaikeimmin vammaisten henkilöiden vammasta johtuviin erityisiin palvelutarpeisiin ei silloin pystytä vastaamaan, Essayah kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että suuri osa erityispalveluita saavista ihmisistä on ollut syntymästään saakka vaikeasti vammaisia tai vammautunut nuorella iällä.
– Harvalle on päässyt työeläkettä kertymään, ja elämä on sinnittelyä sairaudesta tai vammasta johtuvien lääke- ja terveydenhuoltokustannuksien kattamiseksi pienellä takuueläkkeellä.
– Tällaisilta ihmisiltä henkilökohtaista apua tai asumisen tukipalveluita leikkaamalla ei paljoa säästetä, vaan luodaan vain lisää toimeentulotukiasiakkaita, Essayah jyrähtää.
Hänen mukaansa Kristillisdemokraatit olivat kaukaa viisaita, kun eduskuntaryhmä muistutti vaalien jälkeen hallitustunnustelija Sipilän kysymykseen sitoutumisesta kuntien normien purkuun seuraavasti: ”Osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku ei saa tarkoittaa kenenkään heitteille jättämistä.”
– Valtion ja kuntien vaikea taloudellinen tilanne ei ole kenellekään epäselvää. Kuitenkin normin purkaminen laista tarkoittaa siihen suunnatun valtionosuuden poistamista. Tällöin jää kuntien omaan harkintaan, paljonko ne pystyvät rahoittamaan palvelun saatavuutta ja sen tasoa.
– Tästä seuraa, että köyhissä kunnissa on väistämättä heikommat palvelut. Ei kai alun perin norminpurkutalkoilla tavoiteltu ihmisten ja alueiden eriarvoistumista, Essayah kysyy.